Ole mulle kaveri niin henkseleitä paukutan.

Tykkään lukea kaverisivuani kun olette kirjoitelleet jotain kaikkea kivaa elämistänne. Tykkään myös kun löysin muovipussillisen Jyväskylän porkkanoita parvekkeelta, mummo toi viikonloppuna. Ne on ihan eri näköisiäkin kun mitkä lie kaupan porkkanat. Ja nuo ritisee ratisee hampaissa kun en pessyt ihan joka multamilliä pois. Muuten mitä kuuluu niin ei turhan hehkeetä. En vaan tajua, miksei voi olla ihan kivaa ja miksi teen elämästä näin vaikeaa. Kuukauden päästä aurinkoon jee. Huomenna pyjama päällä verikokeeseen jee. Ei pelota enää yhtään se. Hassua. Koneella on paljon musiikkia mitä en olekaan kuullut, se on ihan kivaa. Datistelen koska tulin etsimään jotain ompeluideoita kun kone on nyt ylhäällä. Löysinkin yhden suht. helposti toteutettavan jutun, mutta huomasin etten osaakaan käyttää sitä masiinaa. Pitäisi myös kirjoittaa esseetä, mutten oikein saa aikaiseksi. Mitä jos haluan vaihtaa sen kirjan, mistä essee on tehtävä, mutta tämä on palautettava viikon päästä ja tässä on kahdet kokeetkin välissä? Nyt on myös taas sellainen kausi että vaan makaan koomaan, katson kanssa Greyn Anatomiaa. Tässä on ollut muutaman päivän nälkäpäivä, ruokaa menee kuin pohjattomaan kaivoon.  En oikein osaa suhtautua.

Aivoni on pienentyneet, ihan varmasti. Huolestuttavaa, jaksaako välittää.